Vapauteni on liian pieni

Haluaisin olla vapaa.
Haluaisin olla vapaa huonosta, kutisevasta ihosta.
Haluaisin olla vapaa väsymyksestä.
Haluaisin olla vapaa ainaisesta kitinästä ja valituksesta.
Haluaisin olla vapaa levottomista öistä ja tekemättömistä töistä.
Haluaisin olla vapaa auttamaan muita.

Vapauksia minulla on kyllä paljon.
Saan ajatella mitä vain.
Saan kirjoittaa, mitä ikinä haluan ja kehtaan.
Saan ihmetellä elämää.
Saan olla luottavainen ja rauhallinen tulevaisuuteni suhteen.

Eniten vapauttani tehdä ja olla sellainen kuin haluaisin, rajoittaan pelkoni.
Pelkään lääkäreitä.
Pelkään muuttaa elintapojani niin, että saisin nukkua ja saisin perheeni yöt järjestettyä paremmin.
Pelkään omaa heikkouttani niin, etten jaksa enkä kykene pitämään johdonmukaista linjaa lasteni kasvattamisessa.
Pelkään niitä asioita, jotka tapahtuisivat, kun muuttaisin työtapani ja työympäristöni optimaaliseksi.
Pelkään sitä mikä tapahtuisi, jos antatuisin tosissani palvelemaan muita.

Kaikesta tästä huolimatta minulta kysytään, mitä on todellinen vapaus ja odotetaan, että osaisin antaa vastauksen. Enkä pettymystä tuotakaan. Minä nimittäin tiedän mitä on todellinen vapaus ja mistä sen löytää. Vaikka pelkoni tähden en ole sitä itse vielä täydellisesti kokenut.