Minulla oli vain haave.

Nyt se on todellisuutta.

Olen haaveillut elämässäni monesta asiasta. Listaan tähän muutamia.
Haaveilin omasta asunnosta.
Haaveilin omasta autosta.
Haaveilin lapsista.
Haaveilin ihanasta vaimosta.
Haaveilin mukavasta työstä.
Haaveilin rohkeudesta.

Ja nyt minulla on kaikki tämä.

Mitä jos olisin haaveillut huippu-urheilijan urasta? Vaikka tennis ammattilaisuudesta tai snookker ammattilaisuudesta ?

Olen huomannut, että minusta tulee se, mitä minä enimmäkseen ajattelen.
Yleensä vain tyydyn ajattelemaan niin maallisia, niin pieniä, niin vaatimattomia, niin säälittäviä, niin rajoittuneita, niin addiktioihini kiintyneitä ajatuksia, etten oikein koskaa pysty ajattelemaan mitään suurta.

Haluaisin haaveilla suuria. Haluaisin unelmoida suuria. Haluaisin ajatella suuria.
Haluaisin tulla jonkun ajatuksen valtaamaksi. Haluaisin herätä aamulla jonkun itseäni suuremman ajatuksen ylösnostaneena. Haluaisin laittaa illalla nukkumaan niin innoissani jostain itseäni suuremmasta, etten tahtoisi saada unta.

Minusta tulee se, mitä minä ajattelen.
Mitä minä siis haluan olla?

Haluanko olla mies, joka katsoo 4h joka päivä telkkaria?
Haluanko olla mies, joka haaveilee aamukahvista, lehden lukemisesta ja rennosta työstä? Vai haluanko olla joku, joka saa jotain aikaan?

Suurin eroni muihin ihmisiin verrattuna on minun ajatusmaailmani.
Ja eniten minun ajatusmaailmaani vaikuttavat se, mitä näen, kuulen, puhun ja luen.

Saan siis itse valita, mitä minusta tulee, lukemalla, katsomalla, kuuntelemalla ja puhumalla siitä miksi haluan tulla.
Monet eivät tiedä miksi haluavat tulla. Itse olen onnellinen siinä suhteessa, että tiedän mitä haluan. Unohdan sen vain liian monesti.

Energia

Eräs mies on ruvennut kehittämään autoa, joka toimisi etanolilla, mutta sitä ei tarvitsisi tankata ikinä. Riittäisi, kun huolehtisi että sieni/bakteeriviljelmä olisi kunnossa. Enää en muista kummat tuotti enemmän etanolia.
Eikö olisi villi ajatus, että auto kulkisi sienien tuottamalla etanolilla?
Siihen saatamme jossakin vaiheessa päästä.

Itse olen miettinyt ja vaahdonnutkin monille öljyriippuvuudestamme.
Koko suomen talous on riippuvainen halvasta energiasta. Tänään se tarkoittaa öljyä, koska öljy on toistaiseksi halvinta energiaa. Huomenna se voi tarkoittaa jotain muuta. En tiedä tulevaisuudesta, koska en tiedä mihin energiamuotoon hallituksemme luottaa tulevaisuudessa.

Suomessa on kuitenkin elintärkeää saada jokin halpa ja helppo energia muoto laitettua autojen tankkiin, jotta pitkät välimatkat täällä tulisivat lyhemmiksi.
Vety ei todennäköisesti tule olemaan ratkaisu. Biodieselinkin tuottamiseen tarvitsisi jotakuinkin kolme kertaa enemmän peltopinta-alaa, kuin mitä sitä tällä hetkellä on suomessa käytössä. Tämä sieniauto olisi kyllä kaikista paras ratkaisu.

Kuitenkin minua enemmän kiinnostaa ihmisten tuottama energia. Tärkoitan tällä sitä, että olen aina miettinyt, että jotkut ihmiset imevät toisiltaan energiaa ja toiset tuottavat sitä.
Tämän huomaa siitä, kun on joidenkin ihmisten seurassa hetken, niin huomaa väsyvänsä. Toisenlaisten ihmisten seurassa innostuu ja tuntuu, kuin saisi loputtomasti energiaa erilaisten asioiden suorittamiseen.

Millainen minä olen? Imenkö toisista energiaa vai saanko toiset innostumaan, elävöitymään, kohtaamaan uusia haasteita ja rohkaisenko heitä eteenpäin?

Mitä me tuotamme maailmalle?
Tuottaako jatkuva valitus ja itseensä keskittyminen jatkuvaa murhetta ja itsekyyttä?
Tuottaako opitimismi ja muiden auttaminen rakkautta ja onnellisuutta?

Olisko kiva aloittaa jokainen päivä sen tajuamisella, että olemme täällä muita varten. Elämämme energia valuu tehokkaimmin hukkaan, kun tuhlaamme sen itseemme. Sen lisäksi, että energiani tuottaa iloa vain yhdelle ihmiselle, jos käytän sen itseni viihdyttämiseen, se on aina pois joltakin toiselta.
Ja samalla se on pois itseltäni. Sillä kaikki jakavat hyvää tuultaan toisilleen.

Onnellisen ihmisen seurassa on hyvä olla. Onnellisuus tarttuu.
Näinhän ne fyysikotkin sanovat, että energia ei katoa, se vain muuttaa muotoaan.
Ja parasta, mitä voit omalla energiallasi tehdä, on toisten auttaminen.

Jos siis on väsymystä, turhautumista, kevät masennusta tai pääsiäisriehan jälkeistä krapulaa, niin eiköhän jätetä ne sukat ja alushousut vaihtamatta, jotta saadaan kunnon sienituotanto käyntiin ja halpaa energiaa kaikille jaettavaksi.

Se on nyt täytetty

On kristikunnan suurimman juhlan pääsiäisen aika.
Joillekin se on sitä neljän vapaapäivän vuoksi.
Toisille on se on sitä kylpyläloman vuoksi tai hiihtoloman tai lasketteluloman tai hiihtovaelluksen tai jonkun muun loman vuoksi.

Minulle se on suurin juhla, koska se on nyt täytetty.
Se on nyt täytetty. Se on täytetty viimeistä vaatimusta myöten.

Mikä se on?

Pari vuotta sitten kysyttiin "What is the Matrix?" ja vastaukseksi saatiin "Unfortunatly no one can be told what the Matrix is."
Tämä tulee itselläni aina mieleen, kun puhutaan siitä.
Siitä ei nimittäin saa puhua.
Meissähän ei ole mitään sellasta.
Meissä ei ole mitään vikaa.
Mutta minä voin kertoa teille mikä Matrix on.

Suurin osa ongelmista Matrixin sisällä selitetään huonolla kasvatuksella tai lapsena koettuina kauheilla kohtaloilla. Sillä lapsethan ovat syntyessään hyviä. Ne vain kasvavat monesti kieroon. Tai sitten asioille keksitään joku muu tilanteeseen sopiva selitys.

Kuinka monesti olenkaan nauranut ajatukselle lapsen synnynnäisestä hyvyydestä seuratessani nuorimmaiseni kasvamista. Jo hyvin nuorena, noin yhdeksän kuukauden iässä hän osasi kostaa. Huomasin sen, kun kaivoin hänen suustaan jonkun kiven tai muun vaarallisen esineen. Silloin hän suu irvessä yritti kaivella minun suutani. Hän yritti kostaa.

Nyt hän on uskomattoman kateellinen pikkusiskolleen, koska huomio jakaantuu. Hän ei saakaan täyttä huomiota ihmisiltä. Millään ei oikeastaan ole merkitystä, jos sillä onnistuu herättämään vanhempien huomion. Ei väliä, vaikka tempusta joutuisi maksamaan aresti-istunnon verran tai saisi kunnon nuhteet. Negatiiviset seuraukset eivät haittaa, jos tempulla onnistuu kalastamaan huomiota.

Tiedän, että meissä kaikissa on nämä samat kauheat asiat tekemässä tuloaan. Sanon, että ne ovat vasta tulollaan, koska me onnistumme piilottamaan ne muilta. Ne näkyvät vain niille, jotka tuntevat meidät parhaiten.

Mitä kaikkea meistä näkyykään sille, joka näkee kaiken? Perheemmekin jo, joka tuntee meitä vain vähän, saa ottaa vastaan loputonta itsekkyyttä meiltä kaikilta. Osaamme olla niin itsekkäitä, että väkisinkin hävettää aina jälkeenpäin.
Onneksi me osaamme peittää suurimmat puutteemme läheisiltämme ja muilta, joiden kanssa olemme tekemisissä. Sillä meidän kanssa hyvin harva suostuisi tekemään yhtään mitään, jos tuntisi meidät aivan pohjia myöten.

Sen tähden nyt on suurin juhla, mitä voi koskaan ajatella. Sillä se on nyt täytetty. Se on siirretty syrjään ja sen kustannukset on maksettu. Se on kannettu, koko maailman osalta. Matrix on selitetty ja sen suurin ongelma ratkaistu.

Johannes huusi kamelinnahka viitassaan: "Katsokaa Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin."

Pääsiäisenä koitti aika, jolloin maailman synti otettiin pois. Se on kannettu, velka on maksettu ja se on täytetty. Juuri niinkuin Herramme ja Mestarimme ristillään huusi todistukseksi meille, jotka haluamme vain kylpylälomia tai muutaman ylimääräisen lomapäivän raskaasta arjesta.

Miten saadaan sitä mitä ei tarvita, mutta halutaan

Ongelma on tuttu niille, joilla on puolituttuja kiitollisuuden velassa kieriskeleviä tätejä, setiä, mummon kavereita, äitin tuttavia tai isän työkavereita.

Kaikilla näillä tutuilla on hyvä sydän. Muuten tähän ongelmaa ei ikinä törmää.
Jos et ole törmännyt, sinun tuttavillasi sydän on kylmempi kuin räntäsateen kastelemat housut.

Tällä viikolla itse törmäsin tähän ongelmaan, koska tuttavani osti tietokoneen. Laitoin siihen verkkoasetukset, päivitin nettiselaimen, asensin parhaat ilmaisohjelmat ja varmistin, että kaikki tarvittavat mediaohjelmistot ovat valmiina erilaisia nettitv lähetyksiä varten. Aikaa meni abaut tunti, eli alle 10% siitä ajasta, mitä istun yleensä tietokoneella joka päivä. Suomeksi: pikku juttu, jonka tekemistä nauttin suuresti.

Sain tästä palkaksi muistitikun ja valtavat määrät rahaa.
Jos ottaisin rahat vastaan olisin kuin mies, joka ei lähde kaveriksi etsimään lasta, joka on karannut naapurin pihasta.
Tai olisin kuin mies, joka pyytää vaimoltaan rahaa tehtyään lumityöt omalla pihallaan.
Tai olisin kuin mies, joka ei lähde kaverinsa talotalkoisiin ilman rahallista korvausta.

Miten tällaisissa tilanteissa toimitaan? Jos en ota rahoja vastaan, pahoitan antajan mielen. Jos otan rahat vastaan, olen yrityskonsulttia pahempi.
Jos otan rahat vastaan olen rikkaampi. Jos en ota, olen köyhempi.

Kummastako tulisin onnellisemmaksi?

Mietin tätä tänään eri tasolla:
Onko tärkeämpää tehdä mitä haluaa vai auttaa muita saamaan, mitä he haluavat? Tämähän ei toki ole ongelma, jos haluaa auttaa muita saamaan mitä he haluavat. Se on samalla varmin keino rikastua.
Jos tyytyy siihen, mitä on pinnalla. Minä en tyydy.
Sillä harvat ihmiset tietävät mitä he haluavat.

Niimpä päädyin siihen, että jatkan niin kuin tähänkin asti. Yritän antaa muille, mitä he tarvitsevat, vaikka he eivät vielä sitä haluaisikaan.
Jätin siis rahat ottamatta, sillä tuttavani tarvitsee niitä enemmän kuin minä.

Onnistuminen ruokkii onnistumista

Tulee heti Juhani "Aurinkokuningas" Tamminen mieleen.
"Keppi jäähän.
Katse kiekkoon."

Ruokkiiko myös Vastustaminen Vastustamista?
Sain tänään kauniina kevät päivänä siitä maistiaisia.
Ilma oli täydellinen. Aurinko paistoi. Ulkona oli vajaa kymmen astetta lämmintä.
Päivä oli muutenkin todella hieno.
Kävimme kirkossa, josta sai hakea vapaata paikkaa. Se oli aivan täyteen ahdettu.
Anoppi ja Appiukko olivat kanssamme kirkossa ja he ottivat sieltä hoitoon esikoisemme. Näin minulle ja vaimolleni tarjoutui täydellinen tilaisuus lähteä kahdestaan lenkille upeaan kevät ilmaan.

Tietenkin kaikki kaunis kerran katoaa.
Niin nytkin, vetoakselin muodossa.

Vetoakseli hajosi edellisen kerran tasan 7kk sitten. Muistan sen tarkkaan, koska se hajosi sillä reissulla, kun hain vaimoni ja vastasyntyneen 3 pv vanhan tyttäreni sairaalasta kotiin.

Silloin hinausauton kuljettaja sanoi, että "Kannattaa vaihtaa molemmille puolille samalla kertaa. Ne tuppaavat hajoamaan yhtä aikaa." Nyt tiedätte uskoinko häntä.

Autooni on tehty viimeisen vuoden aikana kahdesti jarruremontti ja nyt kahdesti vetoakseliremontti. Mikä menee seuraavana?

Jos onnistuminen ruokkii onnistumista, niin mikä vanhan auton kanssa voi onnistua, jotta se voisi jatkua? Vai onko näkökulmani väärä. En vain näe metsää puilta.

Täytyy siis vain noudattaa Aurinkokuninkaan neuvoa ja laitta keppi jäähän ja katse kiekkoon ja edetä kohti seuraavaa remonttia. Se on näet varmasti tulossa. Mutta koska en tiedä tulevaisuutta, niin jään sitä jännityksellä odottamaan.

Nimittäin huonomminkin olisi voinut käydä. Olin tällä viikolla käymässä Raaheessa. Jos autoni olisi hajonnut pari päivää aikaisemmin olisin ollut 70km päässä kotoa ja todella ongelmissa. Tai jos appiukkoni ei olisi päättänyt huonojen säiden takia perua yhteistä mökkeilylomaamme Kajaanin suunnalla, niin autoni olisi levinnyt 180km päässä kotoa.

Onnistuminen ruokkii sittenkin onnistumista. Viimeksi, kun vetoakselini hajosi, tuli äitini noutamaan 3pv vanhan tyttäreni, vaimoni ja poikani kymmen minuutin varoitusajalla tienposkesta kotiimme, joka oli aivan lähellä. Silloin olin niin riemuissani synnytyksestä, etten etes huomannut harmitella auton hajoamista. Samoilla energioilla se vedettiin korjaamolle, josta sain sen pian takaisin. Nyt kävi samoin. Auto hajosi 300metrin päässä kotoani.
Jos joskus on hyvä hetki hajoittaa auto, niin se on lämpimänä kevätpäivänä kodin lähellä. Onnistun näimmä aina hajoittamaan autoni hetkenä, jona apu on lähellä.
Nytkin sain apua heti. Jo noin tunnin päästä autoni oli hinattu kotipihaani ja minulla oli käyttössä laina-auto.

Jos tämä herätti ajatuksen ottaa tyypit jollain autolla. Tehkää se tällä

Itsestään selvyydet

Otan kaiken itsestään selvyytenä.
Pidän itsestään selvänä työpaikkaa, terveyttä, minuutta ja mielenterveyttä, lasten terveyttä, kaunista vaimoa, naapurisopua ja aurinkosia kelejä.

Entäpä jos sairastuisinkin alzhaimerin tautiin tai kaatuisin ja katkaisisin koipeni tai jos vaimoni saisi syövän ja kiiltävän kaljun?

Kaikkia näitä pohdiskelin.
Olen sairastanut kurkkukipu,nuhakuume,flunssayskää jo pari kuukautta kohta ja itsestään selvyyksiini alkaa tulla rakoja.
Ollessani Pallaksen huipulla väsyneenä ja pahalla tuulella, hanskat märkänä ja kylmyys luissaja ytimissä, alkoi sielläkin itsestäänselvyyteni rakoilla.

Kun heräät itsestäänselvyyden unesta, niin elämästäsi tulee paljon onnellisempi.

Kävelylenkistä vaimon kanssa tulee pakkopullan sijaan ilo, jos miettii vaihtoehtona murtunutta jalkaa ja ehdotonta kävelykieltoa.

Hammaslääkäri keikasta tulee etuokeus jos vaihtoehtona on olematon terveydenhoitojärjestelmä, kuten suurimmassa osassa maailmaa on.

Mattojen puistelu ei ole enää velvollisuus, jota voi pakoilla. Se on tehtävä josta voi iloita huomaamalla, että omistaa oikeasti matot, joita puistella. Tai huomaamalla, että lähellä on ihmisiä, jotka arvostavat ponnisteluja.

Millä sitten saisit itsesi hereille huomaamaan, kuinka hyvin asinasi ovat?
Miten oppisit iloitsemaan ja kiittämään kaikesta mitä elämässäsi tapahtuu?
Miten oppisit tyytymään siihen mitä sinulla on, etkä haikaisili asioita, joita sinulla ei ole ja joiden tarpeellisuutta et osaa edes kunnolla perustella?

Minulla ei ole harmainta aavistusta.
Silti pidän vain itsestään selvänä sitä, että minun pitäisi tietää.

Sama tuote

Tällä viikolla oli Jumala-ilta televisiossa.
Yksi parhaista keskusteluohjelmista pitkään aikaan.
Sain Jukka Paarman vastauksista sen käsityksen, että
kun homouden siunaaminen tulee kirkkoon niin se "toivottavasti ei revi hajalle" (vapaa muistelu Jukan sanoista hämäävään kysymykseen).
Jukalta kysyttiin vähän kierosti, että mitä se aiheuttaa kirkolle.
Ja hän meni lankaan ja vastasi kysymykseen, jossa antoi ymmärtää, että homouden siunaamista ajetaan kirkossa.
Tämähän toki on ollut kaikkien tiedossa jo pitkään.

Aloin sitten miettimään, että mitä eroa on Jukka Paarman kirkolla ja sen sanomalla sekä Markku Koiviston seurakunnalla ja sen sanomalla.

Mitä Markku Koivisto ja arkkipiispa Jukka Paarma vastaisi seuraaviin kysymyksiin?
Molemmat saarnaavat samaa evankeliumia.
Vai saarnaavatko?
Molemmilla on sama "tuote", jota tarjota ihmisille. Vai onko?

Molemmat saarnaavat samaa evankeliumia. Miksi Jukan putiikista erosi viime vuonna yli 33000 ihmistä, kun taas Markun putiikki kasvaa?

Jotakin eroa näiden sanomissa täytyy olla, sillä Jukalla on toimintaa ties kuinka monella paikkakunnalla. Seurakuntia on 550 koko suomessa ja pourkka vähenee.
Markulla taitaa olla toimintaa kolmella paikkakunnalla (tampere,helsinki,kokkola) ja väkimäärä lisääntyy. Miksi?

Mitä eroa tämän saman evankeliumin saarnaamisessa on näissä 550. seurakunnannassa että se ajaa ihmiset pois, kun taas Nokia Missio kasvaa vaikka toimintaa on alle prosentin verran seurakuntien lukumäärällä laskettuna?

Tuntuu näet uskomattomalta, että Suomen Kirkkoon kuuluu 550 seurakuntaa ja homma ottaa takapakkia. Tilat joissa toimitaan ovat mahtavat. Ihmisille on vara maksaa palkkaa niin, että he voivat omistaa koko elämänsä työhön eli evankeliumin julistamiseen. Heidät koulutetaan Yliopistossa seurakunnan johtotehtäviin ja seurakunnan hoitamiseen.
Silti ihmisten määrä vähenee kirkossa jatkuvasti.

Tässä ei päde vanha totuus: "Rahalla saa ja Mopolla pääsee".
Nimittäin rahalla ei saa, ei ainakaan hyvää työvoimaa kirkkoon.