Itsestään selvyydet

Otan kaiken itsestään selvyytenä.
Pidän itsestään selvänä työpaikkaa, terveyttä, minuutta ja mielenterveyttä, lasten terveyttä, kaunista vaimoa, naapurisopua ja aurinkosia kelejä.

Entäpä jos sairastuisinkin alzhaimerin tautiin tai kaatuisin ja katkaisisin koipeni tai jos vaimoni saisi syövän ja kiiltävän kaljun?

Kaikkia näitä pohdiskelin.
Olen sairastanut kurkkukipu,nuhakuume,flunssayskää jo pari kuukautta kohta ja itsestään selvyyksiini alkaa tulla rakoja.
Ollessani Pallaksen huipulla väsyneenä ja pahalla tuulella, hanskat märkänä ja kylmyys luissaja ytimissä, alkoi sielläkin itsestäänselvyyteni rakoilla.

Kun heräät itsestäänselvyyden unesta, niin elämästäsi tulee paljon onnellisempi.

Kävelylenkistä vaimon kanssa tulee pakkopullan sijaan ilo, jos miettii vaihtoehtona murtunutta jalkaa ja ehdotonta kävelykieltoa.

Hammaslääkäri keikasta tulee etuokeus jos vaihtoehtona on olematon terveydenhoitojärjestelmä, kuten suurimmassa osassa maailmaa on.

Mattojen puistelu ei ole enää velvollisuus, jota voi pakoilla. Se on tehtävä josta voi iloita huomaamalla, että omistaa oikeasti matot, joita puistella. Tai huomaamalla, että lähellä on ihmisiä, jotka arvostavat ponnisteluja.

Millä sitten saisit itsesi hereille huomaamaan, kuinka hyvin asinasi ovat?
Miten oppisit iloitsemaan ja kiittämään kaikesta mitä elämässäsi tapahtuu?
Miten oppisit tyytymään siihen mitä sinulla on, etkä haikaisili asioita, joita sinulla ei ole ja joiden tarpeellisuutta et osaa edes kunnolla perustella?

Minulla ei ole harmainta aavistusta.
Silti pidän vain itsestään selvänä sitä, että minun pitäisi tietää.