Minulla oli vain haave.

Nyt se on todellisuutta.

Olen haaveillut elämässäni monesta asiasta. Listaan tähän muutamia.
Haaveilin omasta asunnosta.
Haaveilin omasta autosta.
Haaveilin lapsista.
Haaveilin ihanasta vaimosta.
Haaveilin mukavasta työstä.
Haaveilin rohkeudesta.

Ja nyt minulla on kaikki tämä.

Mitä jos olisin haaveillut huippu-urheilijan urasta? Vaikka tennis ammattilaisuudesta tai snookker ammattilaisuudesta ?

Olen huomannut, että minusta tulee se, mitä minä enimmäkseen ajattelen.
Yleensä vain tyydyn ajattelemaan niin maallisia, niin pieniä, niin vaatimattomia, niin säälittäviä, niin rajoittuneita, niin addiktioihini kiintyneitä ajatuksia, etten oikein koskaa pysty ajattelemaan mitään suurta.

Haluaisin haaveilla suuria. Haluaisin unelmoida suuria. Haluaisin ajatella suuria.
Haluaisin tulla jonkun ajatuksen valtaamaksi. Haluaisin herätä aamulla jonkun itseäni suuremman ajatuksen ylösnostaneena. Haluaisin laittaa illalla nukkumaan niin innoissani jostain itseäni suuremmasta, etten tahtoisi saada unta.

Minusta tulee se, mitä minä ajattelen.
Mitä minä siis haluan olla?

Haluanko olla mies, joka katsoo 4h joka päivä telkkaria?
Haluanko olla mies, joka haaveilee aamukahvista, lehden lukemisesta ja rennosta työstä? Vai haluanko olla joku, joka saa jotain aikaan?

Suurin eroni muihin ihmisiin verrattuna on minun ajatusmaailmani.
Ja eniten minun ajatusmaailmaani vaikuttavat se, mitä näen, kuulen, puhun ja luen.

Saan siis itse valita, mitä minusta tulee, lukemalla, katsomalla, kuuntelemalla ja puhumalla siitä miksi haluan tulla.
Monet eivät tiedä miksi haluavat tulla. Itse olen onnellinen siinä suhteessa, että tiedän mitä haluan. Unohdan sen vain liian monesti.