Loman vaikutukset elimistöön

Olen siis edelleen lomalla.
Ja fiilikset ovat mahtavat.
Tänäänkin ohjelmassa on niin paljon kaikenlaista joten väistämättä tulee jo mieleen, että miten ihmeessä sitä on joskus ehtinyt töissä käymään.
Ilmeisesti sitä vain töissä käydessään luopuu hyvin hyvin monesta asiasta ja loput jättää huomioimatta.

Tämä viikko on ennätysviikko.
Ajattelin nimittäin juosta 100km tämän viikon aikana.
Siihen en nyt kuitenkaan yllä, koska kunto loppuu kesken.

Olisi pitänyt uskoa kokeneempia. Ne nimittäin sanovat, että ei matka tapa, vaan vauhti. Minä poika nimittäin olen painellut menemään tuolla kuin rokotettu jänis.
Nyt perjantaina onkin otettava juoksemisesta lepoa ja keskityttävä lauantaille ja sunnuntaille. Jospa sitä kuitenkin sen 80km saisi täyteen.

Ei sekään paha määrä ole.
10kk sitten olin tyytyväinen 20km viikko määriin. Nälkä ilmeisesti kasvaa syödessä. Vaikka minä yleensä syön, jotta saisin nälän pois ja juoksen, jotta saisin hyvän fiiliksen.

Nimittäin juoksemisesta saa paremmat fiilikset kuin kuntosalitreenistä. Ihme homma, mutta se on tosi.
Kannattaa käydä kokeilemassa. Nosta vain itsesi sohvalta ylös juoksemaan. Sitten kun 10km alkaa taittumaan tunnin kieppeille, niin tiedät, että uusi Hölkkähedonisti on syntynyt.

Kiire

Olen lomalla ja minulla on aikaa pohtia kaikkia maailman asioita. Tänne minulla ei kuitenkaan ole ollut aikaa kirjoittaa. Aika on suhteellinen käsite.

Kysypä 100 metrin juoksijalta, mitä merkitystä on sekunnin sadasosalla tai kysy samaa kestävyysurheilijalta.
Kysy lomaansa viettävältä koodaajalta, mikä merkitys on kuukaudella tai kysy samaa elinkautisvangilta.

Viisaat ovat jakaneet kaikki asiat neljään kategoriaan. On olemassa:
- Kiireellisiä ja tärkeitä asioita
- Kiireellisia ja turhanpäiväisiä asioita.
- Kiireettömiä ja tärkeitä asioita
- Kiireettömiä ja turhanpäiväisiä asioita.

Esimerkiksi kiireellinen ja tärkeä on se puhelu, joka siellä töissä pitää soittaa.
Kiireellinen ja turhanpäiväinen on se keskustelu työkaverin uuden auton hankinnasta.

Kiireetöntä ja turhanpäiväistä on se joka iltainen television katselu ja kiireetöntä ja tärkeää ne lasten ja perheen parissa vietetyt tunnit.

Kuitenkin kaikki kaatuu päälaelleen.
Televisiota katsovat kaikki ja elleivät katso, se huutaa yksinään kaikille häiriöksi. Autoja miehet katsoo oikein miehissä ja jättää ne puhelut sihteereilleen tai ottavat vain soittopyyntöjä.

Näin lomallakin on koko ajan liian vähän aikaa ja kauhea kiire.
Välissä on kiire syömään,
välissä on kiire herätä aamulla,
sitten on taas kiire syömään.

Sen jälkeen on kiire joko mökille tai rannalle.
Sieltä on kiire kauppaan.
Kaupasta on kiire autoon.
Autosta on kiire kantaa ostokset sisään.
Ostokset on taas kiireellä saatava jääkaappiin.
Ja taas on kiire syömään.
Sitten on kiire pestä hampaat ja kiire pestä naama ja kiire mennä nukkumaan ja kiire herätä.

Mikään ei muutu työelmän ja loman välissä. Rutiinit rasvaavat elämämme juoksupyörää. Näin emme juoksupyörästämme ehdi katsomaan, mihin meillä oikeasti olisi kiire. Tai mikä toisi oikeasti rauhan, levon ja tyytyväisyyden olemukseemme.