Kebnekainen on valloitettu

 


Siinä on todiste kebnekaisen valloituksesta.

Tulipa huiputettua aika korkea vuori.
Se ei tunnu niin korkealta, kun kotona sitä korkeutta pohtii.
Yli kymmenen tunnin kiipeämisen jälkeen alkaa tuntumaan, että se oli vieläkin korkeampi, kuin miltä se päällä seisoessaan näytti.

Tästä vaelluksesta tulen ammentamaan itselleni ja teille kovasti kerrottavaa.
Nyt riittäköön se, että viikko on kohta reissusta vierähtänyt ja paikat alkavat olemaan nyt vasta kunnossa.

Meitä nimittäin lähti vaellukselle 4. Yhdellä (minulla) hajosi polvi, ja kaksi oli kuumeessa. Ja silti onnistuimme päätavoitteessamme.

Yllä olevasta kuvasta voitte päätellä kuinka hienot ilmat meillä reissussa oli.
Tämä oli ensimmäinen vaellukseni, kun ei satanut hetkeäkään. 

Focuksen tarkennus lähestyy

Nyt on pomollekin ilmoiteltu reissuun lähdöstä. Ihan hyvin se tuntui sen ottavan, vaikka vain pienesti kilahtikin :) Mut pidetään elämä jännittävänä.
Mitäpä sitä tuliskaan elämästä, jos kaikille pitäisi kertoa siitä mitä on tekemässä?

Perusteluina yllättävälle lomalle ilmoitin focuksen tarkennuksen. Eli näkökulmaa haetaan raaoista olosuhteista. Voi tosin olla, että ei me lopulta niin raakoihin olosuhteisiin lähdetä. Siinä kebnen juurella on näet hotelli. Ehkä yövymmekin siellä.


Oli pakko laittaa tähän vielä tunnelmapala talvivaellukseltamme. Ihan näin kylmiin olosuhteisiin emme nyt ole menossa.
 
Itseasiassa säätiedotukset lupailevat 16-17 asteen lämpötiloja. Saas kattoo. Oishan se kiva t-paidassa painaltaa menemään.

Enää on pari yötä lähtöön.
Lasten hoitopaikassa nähdään nyt jo painajaisia, me täällä odotetaan vesikielellä lähtöä. Nyt on vieläpä terveyskin kohentunut siihen malliin, että se ei enää reissua estä.

Pakko vielä mainita, että vähän jo nyt kihelmöi tämä odotus ja ulkomaille lähtö. Siitä onkin jo puoli vuotta, kun viimeksi on ruotsissa käyty ! Pelkkä Ruotsiin menohan vastaa jo lähes aurinkolomaa. Vaellus Kebnekaisella vastaa jo jenkkilän reissua.

Joten eikun pakkaamaan. 

Tunnelmapala

Viitaten edelliseen kirjoitukseen, tässä tunnelmapala edelliseltä vaellukselta.
Nyt ollaan lähdössä kesämaisemiin, mutta jylhempiin sellaisiin.

Tää on niin hienoa

  

Vaellusta odottaessa

Viikko sitten meille (minä ja vaimoni) ehdotettiin, että lähtisimmekö mukaan vaellukselle Ruotsiin Kebnekaiselle. Innostuin vähän liikaakin, ennenkuin tajusin, että sitä ennen pitää hommata vaimolle makuupussi, vaellusvaatteet sekä lapsille viideksi päiväksi hoitopaikka.

Makuupussi ja vaatteet löytyvät shoppailemalla, hoitopaikka kerjäämällä.
Nyt on edessä enää shoppailua. Kerjääminen on hoidettu kunnialla.

Ja sitten itse reissusta.

Odotettavissa on kovaa väsymystä, tuulta joka syövyttää luut ja ytimet, kylmyyttä joka kohmettaa kädet ja ajatukset, sekä hienoja maisemia ja helikopteri kyytiä.

Edellisen talvivaelluksen jälkeen olen lueskellut netistä vaeltamisesta ja nyt ollaan taas himppusen viisaampia. Ehkäpä nyt osaan jo pakata rinkan niin, ettei selkä ja hartiat ole liekeissä koko reissua.

Olen niin innoissani, etten tahdo saada iltaisin unta. Onneksi tarvitsee odotella enää muutama päivä niin päästään lähtemään.

Pienen varjon tosin reissumme ylle langettaa suolistoni, joka on niin huonossa kunnossa, että se saattaa pakottaa jättämään reissun väliin. Toivottavasti näin ei käy ja kaikki muutenkin menee putkeen. Nimittäin minulla on taas tarvetta käydä hakemassa oikeaa näkökulmaa "normaaliin" elämään olosuhteista, joissa itsestään selvyyksiä ei ole.

Ei makkanassa oo lällää

Kävin lenkillä ja takaisin tultuani oli pojallani minulle asiaa.
Meni vähän aikaa ennen kuin selvisi mistä on kyse, mutta viimein se sieltä putkahti.

(Tässä kuva pojastani kesken hiustenleikkuun)


Ehdin jo innostuksesta päättelemään, että nyt on jotain tärkeää tulossa. Ehkäpä olisi opittu viikonpäivät tai kuukaudet ja kertolasku!

Sen sijaan oltiinkin opeteltu jotain huomattavasti tärkeämpää.

Poissa ollessani oltiin opittu uusi sana.
Tai oikeammin, oltiin opittu sanomaan vanha sana oiken Ärrän kanssa.
Se oli pape-RRi.
Paperri.
Pape-gri.

Kauhean kehumisen ja tsemppaamisen jälkeen harjoiteltiin muita sanoja.
Sanoppa: "MakkaRa"
- "Makka-Ra".
Sanoppa: "VeeRa"
- "Vee-Ra".

Sitten: Sanoppa "Tirppana"
- "Ei timppanassa oo ällää.
Sanoppa: "MakkaRa"
- "Ei makkanassa oo ällää."

Niimpä, mistä lähtien makkanassa on ällä ollut?

Avioero

Minulla on mielipide jokaiseen asiaan ja hyvin harvoin pidän ne vain omana tietonani. Pohdin tässä, että nyt kun Jani Sievinenkin eroaa, niin minunkin pitää avata sanainen arkkuni.

Mutta kun pohdiskelin aihetta, niin hiljaiseksi vetää. Oikeastaan tunnen nöyryyttä ja ja kiitollisuutta.

Olen kiitollinen ihanasta vaimostani ja nöyrä siitä syystä, että minulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa millainen vaimoni on.

Liian läheltä jouduin minäkin seuraamaan, kun ihmisillä alkoivat avioliitot rakoilemaan. Ennen, silloin kun oltiin nuoria, silloin minullakin oli kovasti sanomista avioeroista. Se oli silloin, kun olin varma, ettei yksikään tuntemani ihminen tule eroamaan.

Nyt ei ole enää. Nyt ei ole enää juurikaan sellaista sanottavaa, minkä julkisesti uskaltaisin julistaa ja minkä takana pystyisin seisomaan seuraavat 70 vuotta. Ja ne yksinkertaiset totuudet avioeroista... ne te tiedättekin jo. Niistä minun ei tarvitse kenellekään kertoa.