Viikko sitten meille (minä ja vaimoni) ehdotettiin, että lähtisimmekö mukaan vaellukselle Ruotsiin Kebnekaiselle. Innostuin vähän liikaakin, ennenkuin tajusin, että sitä ennen pitää hommata vaimolle makuupussi, vaellusvaatteet sekä lapsille viideksi päiväksi hoitopaikka.
Makuupussi ja vaatteet löytyvät shoppailemalla, hoitopaikka kerjäämällä.
Nyt on edessä enää shoppailua. Kerjääminen on hoidettu kunnialla.
Ja sitten itse reissusta.
Odotettavissa on kovaa väsymystä, tuulta joka syövyttää luut ja ytimet, kylmyyttä joka kohmettaa kädet ja ajatukset, sekä hienoja maisemia ja helikopteri kyytiä.
Edellisen talvivaelluksen jälkeen olen lueskellut netistä vaeltamisesta ja nyt ollaan taas himppusen viisaampia. Ehkäpä nyt osaan jo pakata rinkan niin, ettei selkä ja hartiat ole liekeissä koko reissua.
Olen niin innoissani, etten tahdo saada iltaisin unta. Onneksi tarvitsee odotella enää muutama päivä niin päästään lähtemään.
Pienen varjon tosin reissumme ylle langettaa suolistoni, joka on niin huonossa kunnossa, että se saattaa pakottaa jättämään reissun väliin. Toivottavasti näin ei käy ja kaikki muutenkin menee putkeen. Nimittäin minulla on taas tarvetta käydä hakemassa oikeaa näkökulmaa "normaaliin" elämään olosuhteista, joissa itsestään selvyyksiä ei ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti