Käsivarren mitta

Hän istuu muiden kanssa saman pöydän ääressä, mutta ei ota osaa keskusteluun.
Hän on ajautunut omaan maailmaansa eikä löydä tietä ulos.
Hän on käsivarren mitan päässä yhteenkuuluvuuden tunteesta.

Hän työskentelee myyntiorganisaatiossa antaen joka päivä parhaansa.
Se ei vaan koskaan tunnu riittävän.
Hän käsivarren mitan päässä menestyksestä.

Hän käy lenkillä ja syö terveellisesti. Hän seuraa televisiosta
suurinta pudottajaa ja Elixiiriä. Mikään ei vaan tunnu koskaan riittävän.
Hän on käsivarren mitan päässä tavoitepainostaan.

Hän makaa selällään sängyssään ja katsoo katulamppujen heijastusta katostaan.
Hän ajattelee omiaan, streessaa seuraavasta päivästä eikä tiedä mitä tekisi.
Hän on käsivarren mitan päässä masennuslääkkeistä.

Hän etsii, mutta ei tunnu löytävän.
Hän kolkuttaa, mutta kukaan ei tunnu avaavan.
Hän on käsivarren mitan päässä sinusta.

Taakan kantaja

Seuraan aktiivisesti toisen bloggaajan Talousrikollisen tarinoita.
Hän on saman ikäinen kuin minä.
Olemme kotoisin samasta maasta.
Olemme molemmat miehiä.

Silti emme voisi olla enää enempää erilaisia.
Lukekaa ja hämmästelkää kaverin elämää.

Tämä kaveri pyöritti omaa rakennusfirmaa kyseenalaisin konstein.
Bisnes pyöri vähän liiankin hyvin.
Tarjouskilpailuissa oli nimittäin tietty etulyöntiasema, kun jätti maksamatta yhteiskunnan vaatimia maksuja.

Elämä on vain yleensä hyvin tasa-arvoista. Mikäli jättää maksamatta valtiolle,
joutuu maksumieheksi elämän toisella osa-alueella.
Epärehellisyydellä pärjääkin hetken, mikäli vain rahkeet riittää.

Ei ole nimittäin helppo osa sillä, joka toimii jatkuvasti väärin ja pelkää joka ainoa päivä, että joutuu vastamaan teoistaan. Tilinteon hetkeä pelkäävät kaikki.
Onneksi kansamme syvät rivit ovat vielä pitäneet huolta omastatunnostaan ja monet tekevätkin töitä mieluummin pienemmällä palkalla, mutta kevyemmällä omallatunnolla.

Minulla ei riittäisi rahkeet kantaa sitä taakkaa, mikä kasautuu vuosien petosten kanssa elämisestä. Riittäisikö sinulla?
Vai oletko etes tätä kysymystä pohtinut?
Kannatko jatkuvasti taakkoja, joita ei olisi pakko kantaa?

Tulevaisuus / Menneisyys / Nykyisyys

Vuosi 2007 tuli ja meni.
Oli niin kiire, että tännekään en ehtinyt ajatuksiani vaihtamaan.
Olen kiireen suhteellisuudesta kirjoittanut ennenkin.
Vuonna 2007 oli nimittäin samat 24 tuntia vuorokaudessa kuin tänäkin vuonna.
Silti, en viime vuonna ehtinyt tekemään mitään järkevää.
Ajattelin muuttaa käyttäytymistäni ja korjata tämän virheen.
Päätänkin nyt julkisesti, että tätä vuotta en tuhlaa.

Suurimmat odotukseni kohdistuivat viime vuonna ulkomailla käynteihin. Tuli käytyä ja nähtyä maailmaa. Jee.
Vaikka olin vuonna 2007 melkein kaksi kuukautta ulkomailla en siltikään tehnyt koko vuonna
mitään järkevää. Näin maailmaa, sain uusia kokemuksia, koin uusia maailmoita.
Oltin aurinkoa Thaimaassa, ajelin Porchella yhdysvalloissa.
Siltikään en tehnyt koko vuonna mitään järkevää.
Yhden yhteenvedon maailman menosta tein.
Thaimaalaiset hymyilevät paljon ja vaikuttavat ystävällisiltä, mutta tekevät vain minimin ja kaiken vain rahan takia.
Jenkit ovat oikeasti ystävällisiä ja kiinnostuneita turisteistaan, varsinkin heidän palkastaan.
Jenkit nimittäin kysyvät heti, että paljonko tienaat.

Vuosi 2008 alkoi pörssiromahduksella.
Hyvä näin, sillä kohta alkaa olla ostajan markkinat.
Monet varmasti menettäneet sen 20% salkkujensa arvosta nyt vuoden alussa, mutta ne onnekkaat, jotka osasivat hajauttaa sijoituksensa laajemmalle, säästyvät pahimmalta syöksykierteeltä.
Odotan tulevaa kurssinousua.
Odotan sekä pörssikurssien nousua, että oman elämäni kurssin nousua.
Tästä ei vuoden alku kyllä enää parane.